Yllätyksiä ja aarteita, tasapainossa

IMG_3710

Vanhaa taloa korjatessa tulee väistämättä harmillisia yllätyksiä. Kaksi kolmesta savupiipusta olivat ehjiä, mutta romahtivat – pitkä asumattomuus vaatii veronsa. Katto vuosi verannan rakenteet märiksi. Se oli purettava. Uusi samanlainen veranta rakennettiin tilalle. Meille tulvii märkiä laskuja – ei auta muu, kuin lastata puukuorman päälle uusi, vesitiivis postilaatikko. Viime kesänä Åkerbackan pihassa oli kompastua kyihin ja punkkeihin. Hommat jatkuvat punkkirokotusten jälkeen, kyypakkaus takataskussa (jolleivät luikertelevat pikkumokomat ole jo pelästyneet melskaamistamme).

Löysin twiittini viime joulukuulta 2015:

Roudaan käsijarruttomalla pakulla satavuotiaita ikkunoita, kaappia ja kaatamaani joulukuusta.

Voi olemisen sietämätöntä keveyttä! Kauniit valokuvat eivät aina anna totuudenmukaista kuvaa kunnostusprojektista. Onneksi Åkerbacka tulvii aarteita ja pieniä helmiä niin, että tasapaino säilyy, ja into talon entisöintiin.

Pihassa kasvaa vankka vaahtera, jonka runko jakautuu neljään vahvaan oksaan. Ylhäällä puussa, näiden oksien tyvessä kasvaa pieni kuusi. Taloa ympäröi villiintynyt luumupuutarha. Vanha juhannusruusulajike levittää tuoksuaan valkoisista kukinnoistaan alkukesästä. Rakennuksen itäpäässä, lähellä keittiön ikkunoita kohoaa valtava pähkinäpensas. Loppukesästä vadelmapensas notkuu marjoja (taisi tosin jäädä kaivinkoneen alle).

Kuusi

IMG_1450

Peurat, metsäkauriit, ketut ja supikoirat kuljeskelevat Åkerbackan pihamaalla. Tuon tuostakin valvontakamerassa (järjestelmä siirtyi edelliseltä omistajalta kaupan mukana) esiintyy uteliaiden ihmisten lisäksi uskaliaita metsäneläimiä. Rusakko käynnistää kameran kellontarkasti iltaisin klo 22.05, sekä aamuyöllä kolmen ja neljän välillä. Haukka kaartelee peltoaukean yllä. Kaksi korppia tepastelee ylväinä lähipellolla.

Vintiltä ja purkutöiden yhteydessä lattioiden välistä on putkahdellut sitä sun tätä aarretta, kuten Höyrylaivaosakeyhtiö Vapparnin aikataulut vuodelta 1919, sotilaspassi ja tämä hieno, vanha kalenteri.

425152BA-6BB4-451E-8FCA-8902FE83F957

Åkerbackassa oli jonkin verran huonekaluja eri aikakausilta, kun talo siirtyi omistukseemme. Olemme pelastaneet ne, jotka vielä olivat pelastettavissa. Ne tulevat takaisin taloon kunnostettuina.

Kaikkein suurin aarre on oikeastaan ollut ihmiset: ne aidot kohtaamiset, joita projekti-Åkerbacka on poikinut. Eräskin auto kurvasi talon pihaan. Autosta astui liuta eri-ikäisiä naisia, joista nuorin muisteli oppineensa kävelemään Åkerbackassa 1960-luvulla. Naisen isoisä oli kuollut talossa. Jokainen naapuri puolsi rakennuslupaamme. Ilmari Hiito, lähitilallinen, on ollut yksi suurista kohtaamisista. Hänen kauttaan saimme kasan kattotiiliä ja ikkunoita. Ilmari ei ole vain kaivinkonemiehemme, vaan oikeastaan luova kaivinkonetaiteilija, jolla on hyviä ideoita. Hän on muuttanut suhtautumistani maisemaan – maisema ei ole enää minulle staattinen, kuten ennen, vaan muokattavissa.

Åkerbackan tila sijaitsee Kakskerran saarella, Kakskerranjärven ja meren välissä. Merenrantaan on matkaa puoli kilomeriä. Venelaiturin vieressä on kapea hiekkaranta, josta pääsee uimaan. Jopa Jussi uskaltautui siitä uimaan viime kesänä. Hankimme maitokärryt, jolla saamme lapset, eläimet ja ranta- tai venekamppeet kärrättyä talolta merenrantaan ja takaisin. Kokeilemme jo nyt tulevana vappuna!

IMG_1593

IMG_1579

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Yllätyksiä ja aarteita, tasapainossa

  1. Teillähän on siellä jo tapahtunut paljon.
    Huomaan, että jotakin aivolohkoani kutkuttaa ajatus asumaan asettumisesta jo luonnoltaan villiintyneeseen miljööhön. Ei mikään takaisinvaltaus, vaan ehkä joku luonnon kanssa ”lomittuminen” 😀

    Hyvää vappua teille!

    Tykkää

  2. Vaakani taitaa kipata enemmän sinne salaisen puutarhan suuntaan… Vanhassa talossa mahtavaa myös sekin, että pihapuut ovat jo ”valmiina” (vrt. pakettitalokylien tyhjät pihat joissa korkeintaan muutama puska)
    Henk.koht jäänyt lammashaka jotenkin erikoislaatuisena luontotyyppinä mieleen. Lienee se aluskasvillisuuden ja puiden alaoksien vähyyden tuoma avaruus. Jotain eksotiikkaa siinä oli. Varsin mahdollista kuitenkin että on vaan aika kullannut muistoja siitä, kun niissä ”pienenä piimäpartaisena piehtaroitsi” 😉

    Toivotaan että Khronoksen talo -projekti etenee!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s