Olga

Åkerbackan tilalla oli rasiteoikeus Lemppälän rantaan ja laituriin. Ålö-niminen laiva liikennöi Vapparin syrjää vuoron päivässä. Siinä herrasrouvat – vieraat olivat enimmäkseen turkulaisten kauppiaitten rouvia – kesäisin matkustivat pensionaattiin.

Olga Lehtinen piti Åkerbackassa 1920–30-luvuilla tyttäriensä kanssa maineikasta täysihoitolaa, kakskertalaisittain Ookkerpakkaa. Pienikokoinen emäntä Olga kulki knallihattu päässään, liian isoissa miesten kengissä. Hänet tunnettiin raikuvasta naurustaan. Olga oli ahkera: hän työskenteli kesäisin täysihoitolassaan asiakkaitaan palvellen aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan – aikana, jolloin Kakskerran saarelle ei vielä johtanut siltaa. Hän hoiti tarjoilut vieraille monta kertaa päivässä – aikana, jolloin ei ollut vielä jääkaappeja. Ja Olgan pöytä notkui herkkuja! Muun ajan vuodesta Olga mm. pyöritti Turussa antiikkikauppaa. Isäntä, Henrik Lehtinen, Taata, asusteli kesät Åkerbackan kulmahuoneessa kertoen juttuja ja toimien – fetsi päässään – vanhanaikaisen viinapolttimon mestarina eli prännärinä. Åkerbackaan johtava tie on nimetty Olgankujaksi.

 

Kesäasukkaat kävelivät auringonvarjoineen eli parasoleineen Lemppälän rannassa uimassakin ja oikaisivat usein pellon poikki ja tallasivat viljelyksiä. Lemppälän pappa kävi silloin huutamassa, että passais kulkea tietä pitkin. Vieraat huvittelivat myös läheisellä Lemppälän keinumäellä ja piirileikkikalliolla. – – Passaajaflikan kanssa Olga kattoi aamiaispöydän verannalle. Apulaisekseen Olga oli yleensä pestannut nuoren tytön, jolle oli ’käynyt hullusti’. Tyttö oppi palveluksessa kaikenlaiset taloustyöt ja sai ’ensikodin’ itsellen ja lapselleen.

 

OlgaL

 

Olga opetti lapsia antamaan linja-autossa paikkansa vanhemmille ihmisille. Kohteliaan tervehtimisen hän palkitsi karamellilla tai kymmenpennisellä.

 

Herraskaisessa pihassa oli suuri kirkas hopeanvärinen pallo ja kukkamaita. Paikka oli silloin hyvin hieno hoidettuine pihoineen. Åkerbackan siisti keittiö oli pohjoisen puolella ja hiukan hämärä. Siinä oli vain yksi ikkuna. Verannalle johtavissa ovissa oli lasiovet, mutta sieltäkin tuleva valo oli melko vähäinen. Kulmahuoneen alla sijainnut kellari tuoksui hyvälle.

Åkerbackan kivijalasta, talon alta, löytyi ruostuneet, valurautaiset penkinjalat, jotka ovat oletettavasti peräisin Olgan ajalta. Ne soodapuhallettiin ja pohjamaalattiin. Lehtikuusirimat sahattiin penkinjalkojen ruostepinnassa näkyneiden jälkien mukaan samaan leveyteen, kuin ennen. Puuosat saivat pintaansa vihreän Uula-öljymaalin. Valurautajalat maalattiin samalla sävyllä.

Rimat

Uudistettu penkki on omistettu Olgalle, Åkerbackan entiselle emännälle ja suurelle persoonalle. Penkki on mukana Nyt on aina -näyttelyssä, joka avautuu yleisölle ensi sunnuntaina Kakskerran Brinkhallin kartanon Pakarituvassa. Näyttely on toteutettu yhdessä Selimin kanssa (Henrik Drufva & Mika Savela). Sydämellisesti tervetuloa tutustumaan näyttelyymme!

Lähteet/sitaatit:

Raimo Narjus: Kakskerta I – Kakskertaa kiertämässä. Kakskertaseura, Turku 1995.

Ritva Ahola-Riikonen: Tuhat juttua Kakskerrasta. Muistoja vuosilta 1900–1967. Ritva Ahola-Riikonen, Loimaa 2000.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s