Kesken

syys

Uusi osoitteemme on… -postin lähdettyä perheemme sai muutamia onnitteluviestejä teemalla: ”Oi, talo on valmis, ja pääsitte muuttamaan!”. Todellisuudessa olemme siis muuttaneet entistä pienempään asuntoon maksaaksemme talolainan lyhennykset – vuokra on iso summa maksettavaksi kuukaudessa lainan maksuerien ja remonttikustannusten lisäksi.

Karu totuus on, että viime kesänä perheemme yhdessä Åkerbackan pihaan istuttaman tammen taimen kuoltua alkoivat vastoinkäymiset toden teolla.

Kolmivuotiaan poikamme jalan korjausleikkaus oli jo viime keväänä suunniteltu tehtäväksi TYKS:ssä vielä samana vuonna, syys-lokakuussa 2016. Siitä syystä ainakin osa Åkerbackan päärakennuksesta piti saada asumiskelpoiseen kuntoon, jotta olisimme päässeet muuttamaan omaan kotiimme jo elokuussa. Toisin kävi. Ensin loppuivat rahat; budjetti räjähti osin vanhan talon yllätysten vuoksi, osin viimeistelemättömän ja väärinrakennetun autotallin takia, jonka loppukatselmus oli tekemättä, sekä ulkopuolisen työvoiman käytön viemän leijonanosuuden vuoksi.

Ja minä, joka valvoin budjettia ja istuin kirstun päällä, olin koko viime kevään kiireinen elämäni suurimman suunnitteluprojektin takia: Laukon kartano avattiin isolle yleisölle toukokuun lopussa. Budjetin valvonta jäi taka-alalle, kun Laukon kokonaisvaltainen suunnittelu vei kaiken ajan (kirjamuotoilu, graafinen muotoilu, mainonnan suunnittelu sekä tila-, arkkitehtuuri-, kaluste-, tuotesuunnittelu). Olihan viime keväänä vielä lisäksi yhden kuukauden mittainen ajanjakso, jolloin ei ollut päivää, etteikö joku perheestämme olisi sairastanut.

Talo jää siis ensi talveksi kylmilleen. Onneksi kyseessä on hirsitalo ja hengittävät, luonnonmukaiset rakenteet. Rakenteet kostuvat säiden myötä, mutta myös kuivuvat. Näin ainakin meitä on rauhoiteltu. Tiilikaton viimeistelytyö on vielä kesken, mutta muuten työmaa seisoo.

Tammen taimen kuoltua alkoivat dominonappulat kaatua kellalleen yksi toisensa jälkeen. Pankin myöntämän lisälainan takaus meni mönkään. Tyttären astma puhkesi uudelleen. Muutto, ja sen tuoma valtaisa tavarainventaario. Auto hajosi. Keskenmeno. Sairastelut (Aarni säilytti T-sairaalan päivystyksen ranneketta kuukauden päivät ranteessaan). Kahta työtä tekevä isä kerkeää vain välillä talotyömaalle – perhe alkaa toimia 1960-luvusta muistuttavissa rooleissa, mikä nakertaa epätasa-arvoa halveksivan nykyäidin egoa. Tilanteen pitkittyessä roolit kroonistuvat ja muuttuvat pysyviksi. Perheen yhteiset vapaahetket ovat kuolleet sukupuuttoon. Valvottuja öitä.

Mutta niinhän jokin muukin perhe lienee legendan mukaan talonrakennuksesta selvinnyt? – Vai onko?

Onneksi pankin lisäksi ehkä yhden käden sormilla laskettava joukko todella uskoo taloprojektiimme. Jos ja kun takaus lisälainalle järjestyy, saadaan Åkerbacka asumiskuntoon ja taloon asukkaat, jotka ovat odottaneet ja toivoneet sinne muuttoa kuin kuuta nousevaa. Rakennuksen ei enää tarvitse pönöttää surullisesti kylmänä ja tyhjillään.

Syyskuu on vielä puiden istuttamiselle suotuisaa aikaa, sanoi puutarhuri. Kuolleen tammen taimen tilalle istutamme uusin juhlamenoin hevoskastanjan.

Muita puita sitten myöhemmin. Hopeapaju, muutama omenapuu, uusi kirsikkapuu, kuusi, koivu ja saarni.

– Ja muuten! Tuo sinivihreä pinta Åkerbackan valokuvassa tuossa yllä on tuulensuojalevyä, ei lopullinen pintaverhous, kuten joku ajatteli. Verantaan tulee keskelle puinen pariovi ja pinta tulee täyteen ikkunoita. Taloon tulee valkoinen lautaverhous – samanlainen kuin ennen remonttia.

Mainokset